Jos etsit vastausta johonkin edellä esitetyistä kysymyksistä, olet tullut oikeaan paikkaan! Tutustumme tässä artikkelissa verkko-oppimisen lokalisointiin – aina suunnittelusta eri työvaiheisiin.
Mitä on verkko-oppimisen lokalisointi?
Verkko-oppimisen lokalisointi tarkoittaa sisällön mukauttamista tietyille alueille ja yleisöille. Prosessi alkaa kielestä, mutta sisältää paljon muutakin – joskus jopa kuvat saatetaan vaihtaa!
Lokalisoinnin huomioiminen e-learning-sisällöntuotannossa
Hyvin suunniteltu verkko-oppimisen lokalisointi tuo merkittäviä kustannussäästöjä, kun samaa materiaalia voidaan käyttää eri kieliversioissa. Yhdenmukaisilla sisällöntuotannon menetelmillä voidaan poistaa maa- ja kielikohtaiset erot, jolloin kaikille osallistujille voidaan taata laadukas koulutus.
Jos verkko-oppimisen lokalisointistrategiasi on edelleen suunnitteluvaiheessa, kiinnitä huomiota alkuperäisversion kieleen. Englanti on suositeltu vaihtoehto, jos aiot tarjota koulutusta myös työntekijöille Pohjoismaiden ja Baltian maiden ulkopuolella. Jos alkuperäinen koulutus tuotetaan esimerkiksi norjaksi tai ruotsiksi, se on ensin käännettävä englanniksi, ennen kuin se voidaan lokalisoida sujuvasti Baltian maiden kielille.
Yksi tapa vähentää verkko-oppimisen lokalisoinnin kuluja on huomioida lokalisointi jo käsikirjoitusvaiheessa. Voit esimerkiksi rajata maa- tai kielikohtaista lokalisointia edellyttävät osiot tiettyyn osaan koulutusta.
Käsikirjoitusvaiheessa voit myös vaikuttaa kuvien ja videoiden lokalisointitarpeisiin välttämällä tekstiä kuvissa ja videoissa. Multimediasisältö kannattaa määritellä niin, että sisältö vaatii lokalisointivaiheessa mahdollisimman vähän muokkaamista.
Mitä verkko-oppimisen lokalisointi sisältää? Mitkä elementit on lokalisoitava?
Nykyaikaisissa verkkokoulutuksissa käytetään luovasti ja tehokkaasti kuvia, ääntä, tekstiä, animaatioita ja videoita. Kaikki nämä elementit edellyttävät erilaista lokalisointitapaa.
E-learning-aineistojen tekstien lokalisointi
Teksti on helpoin elementti lokalisoida. Käännös- ja lokalisointiprosessi on samanlainen lähes kaikkien tekstien osalta. Verkkokoulutuksissa haasteeksi voivat kuitenkin muodostua sana- ja merkkimäärien erot lähtötekstin ja käännösten välillä. Jos tekstille on varattu niukasti tilaa, lokalisoidun materiaalin sovittaminen asetteluun voi olla vaikeaa ja viedä paljon aikaa.
Kieliparista riippuen kohdekielinen teksti voi olla 10–30 % alkuperäistä tekstiä pidempi. Kun tekstit asetellaan alusta asti väljästi, koulutus on paitsi miellyttävämpi oppijalle myös helpompi lokalisoida. Tilavaan asetteluun käännetyt ja lokalisoidut tekstit on helppo lisätä, eikä tekstin koon suhteen tarvitse tehdä kompromisseja.
Myös käännösten sanamuodot ja tyyli ovat tärkeitä. Kirjoittaessa kannattaa aina pyrkiä selkeään ja yksiselitteiseen ilmaisuun, mutta koulutusmateriaalien kääntämisessä tämä on erityisen tärkeää. Näin varmistetaan, että sisältö ei menetä alkuperäistä tehoaan tai sisällä faktavirheitä.
Selostuksen lokalisointi
Verkkokoulutuksissa käytetään usein selostusta. Käytännössä selostuksen lokalisointi tarkoittaa transkription tekemistä selostuksesta ja tuon transkription kääntämistä ja mahdollista sovittamista kohdekulttuuriin. Tämän jälkeen selostus äänitetään uudelleen kohdekielellä. Myös tekstitystä voidaan käyttää, jos verkkokoulutus sisältää vain vähän tekstiä. Jos ruudulla näkyy jo valmiiksi paljon tekstiä, tekstitysten lisääminen voi tehdä yhdistelmästä vaikeaselkoisen. Oppijat eivät pysty keskittymään tekstisisältöön, jos heidän on samalla luettava tekstityksiä.
Selostuksen lokalisoiminen käy huomattavasti helpommin, jos alkuperäinen käsikirjoitus on saatavilla. Muuten selostuksesta on laadittava erikseen transkriptio, mikä vie aikaa. Tämä vaihe voidaan välttää kokonaan, jos selostus on heti saatavilla tekstinä.
Jos selostus tekstitetään, tekstitys on myös ajastettava, ja tekstitystä voidaan joutua lyhentämään, jotta se mahtuu ruudulle.