Mahdollisuus tuotteiden ja palvelujen tarjoamiseen ulkomaisilla markkinoilla ja useiden eri kanavien kautta eri puolille maailmaa avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia kasvaville ja vakiintuneille yrityksille, jotka ovat saavuttaneet menestyksekkään aseman kotimarkkinoillaan ja etsivät mahdollisuuksia laajentaa liiketoimintaansa entisestään. Sähköinen kaupankäynti on myös luonut aivan uusia liiketoimintamalleja, joissa kansainvälinen toiminta ja kasvu perustuu yksinomaan internetiin myyntikanavana.
Monilla verkkokaupoilla – sekä B2B- että B2C-kaupoilla – on kuitenkin merkittäviä haasteita, sillä ne tarjoavat valtavan määrän tuotteita verkossa, mikä edellyttää monikielisten verkkosivustojen kääntämistä ja lokalisointia.
Kokemuksemme verkkokauppa-asiakkaiden kanssa toimimisesta on opettanut meille, että verkkokauppajohtajien kolme suurinta haastetta voidaan ratkaista asianmukaisten kieliteknologiaratkaisujen avulla.
Mutta ennen kuin menemme asian ytimeen, kerrataanpa hieman sähköisen kaupankäynnin sanastoa.
Tässä blogissa esiintyy paljon lyhenteitä ja tuotenimiä. Jos et ole 100-prosenttisen varma niiden merkityksestä, tästä listasta voit kätevästi varmistaa, mihin ne viittaavat:
ERP – Tuotannonohjaus (Enterprise Resource Planning) ERP-järjestelmä auttaa yrityksiä käsittelemään hallinnon, suunnittelun ja logistiikan tehtävät kokonaan tai osittain. ERP-järjestelmät käsittävät toimitusketjuun, tuotantoon, operatiivisiin toimintoihin, raportointiin ja henkilöstöhallintoon liittyviä toimintoja.
CMS – Sisällönhallintajärjestelmä (Content Management System). Työkalu, joka pitää kirjaa tiedostojen ja julkaisujen eri versioista. Joissakin CMS-järjestelmissä on erityistoimintoja monikielisten verkkosivujen ja muun sisällön päivittämiseen. Tarjolla on kaupallisia järjestelmiä, kuten Adobe Experience Manager, joka on web-sisällön hallintajärjestelmä ja sähköisen kaupankäynnin alusta, sekä avoimen lähdekoodin järjestelmiä, kuten WordPress.
TMS – Käännösten hallintajärjestelmä (Translation Management System). Järjestelmä, jossa voi pyytää käännöstarjouksia, hallinnoida käännöstilauksia ja seurata lokalisointiprojektien aikatauluja, budjetteja ja muita suorituskykymittareita. TMS-järjestelmän kautta voi myös käyttää muita kielityökaluja, kuten konekääntämisen itsepalvelua tai terminologian hallintaa.
PIM – Tuotetiedon hallinta (Product Information Management). Järjestelmä, joka käsittelee tuotteita koskevia tietoja helposti hallittavalla tavalla. Se huolehtii tietojen yhdenmukaisuudesta ja oikeellisuudesta ja toimittaa tuotetiedot eri kanaviin.
API – Ohjelmointirajapinta (Application Programming Interface). Eri ohjelmistojen välinen rajapinta, jonka kautta toteutetaan viestintä ja tiedonsiirto eri ohjelmistojen kesken.
Nyt kun verkkokaupan terminologia on hallussa, palataanpa takaisin pääaiheeseen.
Sähköisen kaupankäynnin suurimmat sisältöhaasteet ja niiden ratkaisut
1. Jatkuvasti päivittyvä sisältö
Verkkokauppiaat päivittävät tuoteluetteloitaan yleensä jatkuvasti, joskus jopa päivittäin. Kun uusia tuotteita tuodaan markkinoille tai päivitettyjä versioita tulee saataville, niiden mukana tulee tavallisesti uusia tekstejä.
Monikielisten verkkokauppojen ylläpitäjien on vietävä kaikki alkuperäiseen sivustoon tehdyt muutokset myös muihin kieliversioihin. Tämä saa aikaan jatkuvan mutta mahdollisesti epätasaisen virran pieniä ja suuria tekstiosioita, jotka täytyy kääntää ja julkaista nopeasti.
Erityisen hankalissa tapauksissa verkkokaupan ylläpitäjä haluaa päivittää vain osan maakohtaisista sivustoistaan uusilla tiedoilla, esimerkiksi jos tiettyä tuotetta ei voida toimittaa kaikille markkinoille. Tietojen päivittäminen varmuudella myyjän haluamaan paikkaan ja aikaan voi olla monimutkainen prosessi.
2. Monimutkainen tietojen vienti ja tiedostojen manuaalinen käsittely
Jos käytettävissä ei ole helppoa tapaa poimia uusia tai muuttuneita osioita sisällönhallintajärjestelmästä, asiakkaat turvautuvat usein jompaankumpaan kahdesta menetelmästä. He joko siirtävät tekstiä manuaalisesti kopioimalla ja liittämällä sitä CMS-järjestelmästä Word- tai Excel-asiakirjaan tai vievät kaiken tekstin tietokantamuotoon, kuten .xml-tiedostoon.
Kummassakin vaihtoehdossa on omat ongelmansa. Kopiointi ja liittäminen on aikaa vievää ja voi helposti johtaa virheisiin: kopioitaessa jotain unohtuu tai käännösten toimituksen jälkeen tietoa liitetään väärään paikkaan. Tekstin poimiminen kokonaisuudessaan varmistaa, että mitään tietoa ei vahingossa jää pois, mutta tälläkin menetelmällä on huonot puolensa. Suurin ongelma on, että asiakkaat lähettävät usein enemmän tietoa kuin on tarpeen.
Käännöstoimisto voi tietysti käyttää käännösmuisteja päivitysten käsittelyyn ja aiemmin käännettyjen materiaalien ohittamiseen. Mutta jos tämä prosessi suoritetaan aina, kun uusi päivitys tulee, kuluu aikaa ja aiheutuu kustannuksia, jotka olisi voitu välttää edistyneemmällä lähestymistavalla. Kaiken kaikkiaan manuaalinen prosessi on aikaa vievä, työläs eikä missään tapauksessa kustannustehokkain työtapa.
3. Kaoottinen versiohallinta
Toinen manuaalisen tiedonsiirron haitta on se, että tiedostoja edestakaisin läheteltäessä tapahtuu usein sekaannuksia. Tämä aiheuttaa ongelmia versioiden seurannassa ja altistaa turvallisuusriskeille.
Jos monikielisten verkkosivustojen kääntämiseen ja lokalisointiin käytetään useita käännöstoimistoja, ongelma kasvaa moninkertaisesti.
Kun tähän lisätään vielä validointiprosessi, jossa sisäisten validoijien on lähetettävä palautteensa useisiin eri toimistoihin, vastassa on todellinen haaste.
